The Real New Zealand

Retken jälkeen meillä oli vielä muutama päivä Uudessa-Seelannissa ja Wellingtonista lähdettiinkin Wairarapaan. Oltiin kauan mietitty että halutaan kokeilla tän reissun aikana sohvasurffausta (www.couchsurfing.org) ja tämä olikin eka paikka missä sitä koitettiin. Meidän ensimmäinen hosti, 65-vuotias Brian haki meiät kaupungista josta ajettiin sitten 100 km itään. Matkalla pysähdyttiin Weta Studioilla, jossa on tehty kaikki Taru Sormusten Herrasta -elokuvat unohtamatta Tintin, Avatar, District 9, King Kong, Narnia yms... Sitten käytiin vielä kiertämässä Rivendellissä, jossa on myös kuvattu useita trilogian kohtauksia.

Perillä meitä odotti pieni tönö keskellä lammasfarmia aivan kuvankauniissa maisemissa. Farmi sijaitsi keskellä suuria vuoristoja pienessä laaksossa, jossa ei siis tietenkään toiminut edes puhelimet. Tämähän sopi meille mainosti!

Seuraava päivä alkoi lepposasti aamukahveja juoden terassilla ja maisemia ihaillen satojen lampaiden, hevosten ja lehmien keskellä. Päiväksi saatiin Brianin auto lainaan jolla lähdettiin suunnistamaan pohjoissaaren eteläisintä pistettä kohti. Meidän mukaan lähti yksi itävaltalainen tyyppi, joka majoittu myös Brianin luona. Kolmisteen ajeltiin parisen sataa kilsaa päivän aikana ja käytiin tekemässä (taas) 20 km trekkaus Putangiruan kivimuodostelmilla ja mainittakoon nyt tässäkin vielä, että täälläKIN on kuvattu  joitakin LOTR kohtauksia.

Putangirua Pinnacles Scenic Reserve

Sitten fiilisteltiin Cape Palliserin majakalla, joka on siis saaren eteläisin kohta. Kauniit maisemat oli täälläkin!
Illalla sitten nautittiin kunnon paistit Brianin luona ja saatiin ehkä parasta ruokaa mitä koko reissun aikana on tullut maistettua.

Cape Palliser lighthouse

247 askelmaa

Hylkeiden bongailua Cape Palliserissa

Toinenkin aamu meni samaan tapaan nautiskellen. Tehtiin pieni farmikiertely ennenkuin olikin jo aika pakata taas kamat ja suunnata kentälle päin. Kyllä jäi aidoisti harmittamaan että oli lennot valmiiksi buukattu, eikä voitu jäädä pidemmäksi aikaa... Tämä oli juuri semmoinen paikka mitä Uudelta-Seelannilta haettiin. Saatiin myös tosi hyvä ensivaikutelma sohvasurffaamisesta, kun meillä oli niin mahtava eka hosti. Kaikki pyykinpesusta lähtien saatiin ilmaseksi, ja tuntuu ettei edes apu kotitöissä voinu korvata kaikkea sitä anteliaisuutta ja vieraanvaraisuutta. Brian on aivan mahtava tyyppi ja sydäntälämmittävä persoona. Varmasti tullaan pitämään yhteyttä jatkossakin.

Riku, Brian & Nina

Tiskailua

Ihan turhaan oli epäilyksiä tätä couchsurfingia kohtaan, sillä tämä oli kyllä juuri se paras tapa tutustua paikalliseen elämään ja ihmisiin! Suositellaan tätä ihan jokaiselle joka haluaa reissata vähän ainutlaatuisemmalla tavalla.

Kaikenkaikkiaan upee ja kaunis maa. Tänne tullaan aivan varmasti vielä takasin!

"I didn't know that the world could be so mind-blowingly beautiful."
-Justina Chen Headley

Aamukävelyllä

Näkymä Cape Palliserin majakalta merelle

Hobittien maa

Aucklandin jälkeen lähdettiin sitä aitoa Uutta-Seelantia metsästämään. Meillä oli valmiiksi suomesta buukattuna retki, joka kulki koko pohjoissaaren halki.

Ensimmäinen kohde oli Bay of Islands, joka on maan pohjoisin paikka. Se oli tosi rauhallinen kalastajakylä, mutta eipä siellä paljoa tekemistä ollut. Tehtiin 20 kilometrin trekkaus "vesiputouksille", joka osoittautu 3 metrin korkuiseksi puroksi.. Turha reissu mutta tulipahan tehtyä. Käytiin myös Parry's Kauri Parkissa, jossa kasvaa Kauripuita, jotka ovat yksiä maailman kookkaimmista puista.

Kauri tree

Siitä lähdettiin Rotoruaan, joka on tunnettu vahvasta Maori kulttuurista. Siellä nukuttiinkin koko 30 päisen ryhmän kanssa Maori Maraissa, joka on pyhä paikka niille. Kuultiin mielenkiintosia juttuja kulttuurista ja esi-isistä ja Riku oppi muiden poikien kanssa perinteisen Haka tanssin, joka on voimanosoitus ennen taisteluja. Oli kyllä mielenkiintoinen esitys.
Vierailtiin myös Maori kylässä Whakarewarewassa, jossa nähtiin lisää tanssiesityksiä ja tutustuttiin paikallisten Maori ihmisten elämään. Kaikki lämmitys kylpemisestä ruoanlaittoon tapahtui geothermal lähteiden lämmöllä. Kylää kutsuttiinkin nimellä "The living thermal village". Oikeastaan kylän täysin alkuperäinen nimi, jota koitettiin turhaan opetella, on "Tewhakarewarewatangaoteopetauaawahiao". Helppoa ;)

Maori Marai

Marai sisältä

Haka

Seuraava päivä oli yksi Uuden-Seelannin kohokohdista. Päästiin vierailemaan hobittien kontuun!!! Ihan uskomattoman siistiä nähdä se paikka omin silmin! Paikka ylitti todellakin odotukset ja melkein tuntui kun olis ite eläny elokuvaa. Tietty käytiin katsomassa Bilbo Bagginsin hobittikolo -  ja 36 muuta hobittikoloa. Päästiin myös juomaan hobittikaljaa kapakka rakennukseen, jossa on kuvattu useita elokuvan kohtauksia! Upee paikka! Todellakin rahansa arvonen kokemus :)

Old mill

hobitti

Gandalf

Bilbo Baggins hobbithole

 Rotorualta lähdettiin sitten Taupoon, jossa käveltiin taas vähän lisää Lake Taupon rannalla, joka on siis koko Uuden-Seelannin suurin järvi. Tehtiin myös purjehdus samalla järvellä ja päästiin katsomaan vanhoja Maori kaiverruksia kallioseinillä. Illemmalla lähettiin pienellä porukalla uimaan kuumalle lähteelle, jossa vesi oli noin 40 asteista. Siellä oli kivaa nauttia viilenevästä illasta.
Taupo oli kaikenkaikkiaan tosi rauhallinen ja kaunis paikka. Tykättiin siitä tosi paljon.

Lake Taupo sailing

Ainoa asia joka jäi harmittamaan Tauposta, ettei päästykkään tekemään suosittua  Tongariro crossingia, jossa oltais kävelty tulivuoren yli (nähty myös Taru Sormusten Herrasta -trilogiassa). Tämä siksi että vuorella oli lumimyrsky ja retki peruuntui... Ensi kerralla sitten!

Viimeinen stoppi oli pääkaupunki Wellington. Kaupunki oli äärimmäisen pieni ja sen läpi ajoi autolla noin viidessä minuutissa. Tämä olikin yksi syy miks tykättiin tästä paljon enemmän kuin Aucklandista. Kaupunki oli tosi rauhallinen ja idyllinen, mutta sielläkin riitti tekemistä.
Käytiin Te Papa -museossa, joka on siis maan kansallismuseo, ja se jos joku oli oikeasti mielenkiintoinen! Jos siellä lukisi kaikki tekstit ja kattoisi videopätkät yms, sen kiertämiseen menisi neljä kokonaista päivää. Siitä voitte kuvitella kuinka iso se paikka oli! Ihasteltiin myös kaupunkia perinteisetä Cable Carista ja käveltiin upean Botanic Gardenin läpi. Kyllä tässä kaupungissa viihtyisi pidemmänkin aikaa.

Cable Car, Wellington

Botanic garden, Wellington

Nyt ainakin ymmärretään sanonta "Just another fucking Aucklander", sillä Auckland tosiaankin oli ihan eri luokkaa kun koko muu Uusi-Seelanti.

Oli kyllä unohtumaton matka halki Uuden-Seelannin ja vaikka aluksi epäiltiin tämmöstä valmisretkeä, niin saatiin tästä tosi paljon irti ja saatiin myös monia paljon ihania uusia ystäviä. Ihan mahtava porukka! Kiitos Topdeck :)

Whangarei falls

AUCKLAND CITY

Näkymä satamasta kaupunkiin

Suurkaupunki kun suurkaupunki. Törkeesti ihmisiä ja kaikilla kokoajan kiire. Auckland on Uuden-Seelannin suurin kaupunki ja se tarjoo jokaiselle jotain tehtävää tai nähtävää. Jos shoppailu kiinnostaa niin this is the place to visit, meilläkin meni varmaan pari päivää kauppoja kierrellen. Myös ruokapaikkoja on ihan jokaiseen makuun.

Ferry Building

Toisaalta kaupungista löytyy kuitenkin rauhallisempia alueita kuten puistoja ja satama-alue, joka ehkä oli meidän suosikki. Siellä me vietettiinkiin varmaan eniten aikaa. Satamasta löytyy päiväsaikaan kivoja kuppiloita, jätskikojuja ja sielä voi kuluttaa helposti vaikka pari tuntia ihan vaan vaikka city-rantatuoleissa makoillen tai veneitä katsellen. Iltasin sieltä löytää tosi kivoja ravintoloita suht hyvällä hintaluokalla ja kaikenkaikkiaan satama on tosi kaunis.

Yhtenä päivänä käytiin Voyager Maritime-museossa satamassa, joka on ihan ehdoton nähtävyys, mikäli nyt veneet edes pätkän vertaa kiinnostaa. Victoria parkissa vietettiin iltapäivä, ja käytiin myös suositellussa Victoria Marketissa. Paikka kuitenkin on ihan yliarvostettu ja siellä ei oo paljon mitään näkemisen arvosta. Muutama hassu matkamuistomyymälä ja loput tiloista tyhjillään.

Picnic eväät Victoria Parkissa

Vika ilta vietettiin 220 metrin korkeudessa näköaloja ihaillen. Aucklandista ei kannata lähteä, ennenkuin on käynyt Skytowerin huipulla. Jos budjetti sallii ja hermot kestää, voi tornista myös hypätä Benji-hypyn tai tehdä skywalkin, eli kävellä tornin ympäri köysien varassa. Tämä meiltä jäi kuitenkin tällä kertaa välistä...

Skytower, Sky Deck level 220m

Koko Auckland oli kuitenkin aika kaukana meijän odotuksista. Ajateltiin että se olis ehkä vähän rauhallisempi paikka ja vähemmän väkeä.

Satamafiilistelyä

BULA FIJI!

Blue Lagoon Yasawa Islands

Aivan mielettömän uskomaton paikka tuo Fiji! Meillä ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä kyseisetä maasta mutta tämä paikka yllätti meidät täysin. Fijillä eletään tosi rentoa elämää, tämä niin kutsuttu "fiji-time" tarkoittaa sitä että mennään kun mennään ja minne halutaan ja milloin vaan jne. Silti meiän viikkoon mahtu kaikennäköstä erilaista tapahtumaa ja tekemistä, mutta otettiin kuitenkin tosi rennosti. Niin siellä vaan on tapana toimia. Upeeta.

Tosin ensimmäinen päivä ei alkanut ihan niin hyvin. Vietettiin ensimmäiset tunnit Fijin poliisiasemalla kun Ninan lompakko varastettiin Nadin lentokentällä heti kun saavuttiin maahan. Sinne meni kortit ja käteiset... Mutta nyt on selvittävä ilman niitä loppumatka. Ja kai sitä on pakko aina jotain sattua reissunpäällä, eikö? No ei tämä vastoinkäyminen kuitenkaan meitä lannistanu vaan vietettiin sitten loppupäivä altaalla makoillen ja auringosta nauttien.

Nadi sijaitsee siis Fijin pääsaarella Viti Levussa, mutta meidän mielestä siellä ei ole mitään näkemisen arvoista. Hotelli oli keskellä ei mitään, kaupunki oli likanen,  täynnä epäkohteliaita ihmisiä eikä siellä ollut juurikaan kun yksi yksi pitkä tie jonka varressa oli muutama rähnäinen putiikki.

Ei seuraava aamukaan ollut juurikaan kummoinen kun myöhästyttiin bussikuljetuksesta satamaan kun oltiin saatu hotellilta väärää infoa.. ei muuta kun taxi alle ja vauhdilla bussin perään. Viiden tunnin lauttamatka ei myöskään mennyt niin hyvin kun vietettiin loppuaika merisairaana laivan vessassa..

Toista oli sitten kun päästiin aloittamaan saarihyppely Yasawan saarille. Vietettiin ensimmäiset pari päivää Nacula saarella ja siellä elämä oli kuin paratiisissa: Valkoinen hiekkaranta, kristallin kirkasta vettä, palmuja, rauhaa ja maailman mukavimpia ihmisiä. Tehtiin pieni retki saaren kylään, jossa päästiin juttelemaan kylän päällikön kanssa jolta kuultiin paljon mielenkiintoisia asioita saaren elämästä. Talot siellä oli hyvin vaatimattomia, muutama pelti siellätäällä, koulun rakentamiseen ei niillä ollut edes varaa ja muutenkin elämä siellä oli tosi alkeellista. Kaikesta huolimatta ihmiset siellä näytti tyytyväisiltä ja onnellisilta. Kyllä pistää vähän miettimään tommoinen.. Päästiin saarella myös snorklailemaan blue lagoonin kirkkaille vesille ja näkymä siellä oli kun merivesiakvaariossa. Tuhansia erilaisia kaloja ja koralleja. Upee näkymä!

Village of Nacula Island

Village of Nacula Island

Saatiin kokeilla myös paikallista perinteistä kava juomaa, joka on tehty jauhetuista juurista ja vedestä. Se on muutaman tunnin kestävä rituaali, johon kuuluu erilaisia sääntöjä ja koko ajan lisää juomista... Jos joku joskus menee fijille niin tämä on ehdoton juttu mitä siellä täytyy kokeilla! Maku on mitä on mutta se "puhdistaa sun sielun"..

Kavan valmistusta

Bula dance Naviti saarella

Toinen saari oli hieman pienempi saari, Naviti. Siellä vietettiin päivät riippumatoissa makoillen, lueskellen ja nauttien. Illat vietettiin porukalla nuotion ääressä seurustellen. Navitilla meille opetettiin kuinka kuoritaan kookos ja nyt osataan sitten sekin tehdä. Päästiin myös sukeltelemaan uudestaan koralliriutoille ja sukellettiin myös katsomaan meren pohjassa ollutta lentokoneen hylkyä, joka oli toisen maailmansodan aikana tippunut mereen. Aivan mieletön kokemus!!

Kookosmaitoa

Illanviettoa Navitilla

Päästiin tutustumaan hyvin läheltä paikalliseen elämään, sillä näillä saarilla ei tyrkytetty semmoista turistihömpötystä, vaan siellä elettiin normaalia paikallista elämää ja meidän reissaajien piti sopeutua siihen. Ulkosuihkuja, paikallista ruokaa, villieläimiä, sähköt toimi aurinkoenergialla vain muutaman tunnin päivässä... Ja siellähän ei edes kenkiä käytetty koko aikana.
Kolmas saari oli yksi Mamanucan saarista, Beachcomber Island. Se oli hyvin hyvin pieni, otettiin aikaa että sen käveli ympäri 8 minuutissa. Ite saari ei kuitenkaan ollu ihan meiän makuun. Se oli tehty vähän turistirysäksi ja pikkusaarelle siellä oli ihan liikaa ihmisiä. Tämä saari ei ollut turhaa saanut nimeä "Party Island" sillä siellä pauhasi musiikit yötä päivää ja baarissa oli vilskettä aamusta iltaan.

Beachcomber sunset

Kaikki nämä saaret oli lähinnä reppureissaajille tarkoitettuja ja tavattiinkin paljon ihania ihmisiä joilta kuultiin matkatarinoita ja saatiin myös hyviä vinkkejä omaa reissua varten.

Meillä kävi kaikinpuolin hyvä tuuri säiden suhteen, sillä tähän aikaan Fijillä on sadekausi eikä jouduttu kun muutaman puolentunnin sadekuuron uhreiksi. Muuten sitten aurinko porotti joka päivä kirkkaalta taivaalta ja lämpötilat oli +30 asteen luokkaa!

Fijiä voidaan suositella lämpimästi  aivan jokaiselle kuka kaipaa rentoutumista joko sitten todella vaatimattomissa oloissa tai jos haluaa niin löytyy sieltä varmasti myös luksusta sitä kaipaaville.

Kaikinpuolin aivan mahtava viikko takana! Kiitos kaikille ihanille ihmisille. Vinaka!

"Travel makes one modest. You see what a tiny place you occupy in the world"
-Gustave Flaubert

Geckoman climbing

USA

Täällä taas! Ei olla päästy nyt vähään aikaan kirjottelemaan kun ei olla päästy nettiin missään. Nyt on tosiaan USA jäänny jo taakse ja vaikkei kauan sielä oltukkaan ni tuli silti tosi paljon nähtyä!

Saavuttiin myöhään illalla Losiin LAXin kentälle ja lähettiin siitä suunnistamaan vuokra-autolla hostelliin päin. Hostelli oli ihan kiva, ihan keskellä Venice Beachiä. Yöelämä siellä oli kyllä aika räkästä ja levotonta, ainaki sen perusteella mitä sivusta nähtiin.. Ekan päivän aikana ei pahemmin muuta ehitty näkemään.

Venice Beach

Seuraavana aamuna lähettiin heti aamusta ajamaan Beverly Hillsiä päin. Kierreltiin Beverlyn katuja edestakas ja mitäänhän ei voitu ostaa koska esim Rodeo drive on tunnetusti yks maailman kalleimmista kaduista. Nähtiin myös Sharon Osbourne (woohoo!!).
Lähettiin ajaa Hollywoodiin päin ja eksyttiin monta kertaa. Muutaman tunnin ajon jälkeen oltiin ehitty käymään Hollywood kyltin alla ja sit ehittiin illaks vielä walk of famelle. Oli hälinää, katutaidetta, sarjakuvahahmoja, kauppoja ja vielä vähän lisää hälinää.. Ihan uskomaton paikka!

 

Toinen aamu vietettiinkin Urgent Care Clinicillä kun Ninalla tuli keuhkoputkentulehdus.. Lääkkeet käteen ja sit lähettiin Universal Studiota päin. Siellä kierreltiin koko päivä iltaan asti. Ihasteltiin kaikenlaisii esityksiä ja tehtiin myös pitkä kierros elokuvastudioille.

Ehittiin myös viettää päivä Santa Monicassa kauppoja kierrellen ja rannalla makoillen. Me ainakin viihdyttiin paremmin siellä kun Venicessä koska Venice Beach on aika täynnä piripäitä ja muutenkin tosi levoton alue myös päivällä.. Santa Monica taas on rauhallisempi mesta ja siellä on paljon enemmän kaikkea nähtävää ja tekemistä.

Näiden päivien aikana todettiin ainakin että jenkeissä on aika vaikee matkustaa alaikäsenä (niiden mittakaavassa alle 21) koska joka ilta oli vaikee löytää ruokapaikkoja mihin ois päässy sisään. Meijän mielestä ainakin ois fiksua lähteä jenkkeihin matkustelemaan vasta "täysi-ikäsenä" niin että saa reissusta kaiken ilon irti.

Vaikka paljon nähtiin ja tosi hauskaa oli niin paljon jäi myös tietenkin näkemättä. Tommonen kaupunkistoppi oli kuitenkin tälle reissulle ihan sopiva.

"it is not the destination where you end up but the mishaps and memories you create along the way!"
- Penelope Riley, Travel Absurdities

Walk of fame, Hollywood

+

Universal Studios

The land of fire and ice

Katla geopark waterfalls

Nyt alkaa pikkuhiljaa Islanti tulemaan tutuksi. Ollaan viikon aikana ehitty tekee ja näkee kaikenlaista ihan törkeen hienoo! Lennettiin tosiaan siis viime lauantaina tänne Islantiin Keflavikin lentokentälle. Matka alko lupaavasti siitä, että meinattiin myöhästyä jo ekasta koneesta... mites muutenkaan. Kentältä vuokrattiin auto, jolla ollaan kierrelty saarta. Eka yö meni mukavasti vankilameiningessä 16 hengen dormissa Reykjavikin hostellissa: ei valoja, ei petivaatteita, metallisängyt ja betonilattiat..

Seuraavana aamuna aikasin lähettin ajelemaan Eyjafjallajökullin jäätiköitä kohti. Maisemat vaihtu nopeasti kaupunkioloista vuoriin ja vesiputoksiin. Tehtiin omatoiminen trekkaus Myrdalsjökullin jäätikön reunalle. Käytiin myös tulivuoren juurella joka purkautu viimeks pari vuotta sitten. Kierreltiin koko päivä vuoristoja ja nautittiin maisemista. Meiän guesthouse oli keskellä vuoria ja oltiin ainoot asiakkaat koko paikassa, tilaa ja rauhaa siis riitti!

Kolmas päivä meni nähtävyyksiä kierrellen. Suunnattiin pohjoseen Gullfossin vesiputoksille ja Geysirin räjähtäville kuumille lähteille. Oli kyllä näkemisen arvosta! Ainoo miinus päivässä oli kun vettä tuli kun esterin perseestä.. ja nyt ei liiotella. Tuulesta puhumattakaan. 16m/s... No, melkeen niinkun joka päivä täällä.

Intro

Noniin! Eli viime kesänä alkoi matkan suunnittelu ja alettiin mietiskelemään mihin kaikkialle haluttaisiin matkustaa... Aluksi listalla oli niin paljon maita, että reissu olisi vaatinut useamman vuoden. Siitä sitten lähdettiin karsimaan paikkoja, ja pikkuhiljaan alkoi hahmottumaan reitti ja maat joihin eniten halusimme matkustaa. Reitti kulkee Islannin, Kalifornian, Fijin, Uuden-Seelannin, Australian, Indonesian, Singaporen, Malesian ja Thaimaan läpi, mutta tietty kaikenlaiset muutokset on vielä mahdollisia. Kuluneen puolen vuoden aikana töitä on paiskittu hiki hatussa että saataisiin loput matkakassasta kasaan. Töiden lisäksi arkeen on kuulunut kaikennäköistä matkan järjestelyä rokotuksista majoituksiin...
 
Haluttiin tälläselle matkalle koska kaivattiin jotain vaihtelua Suomen maisemiin, kunnon irtiottoa arjesta! Halutaan myös avartaa omaa maailmankuvaa ja toivotaankin tältä matkalta paljon uusia kokemuksia, mahtavia ihmisiä, hyvää ruokaa, rentoutumista, seikkailuja... otetaan avoimin mielin vastaan kaikki mitä reissu eteen tuo! Koitetaan välttää mitään liikasuunnittelua. Mennään vaan mihin mieli tekee!

Nyt ollaan vihdoinkin saatu reput selkään ja matkaan on lähdetty tyytyväisin mielin kaiken stressin jälkeen!
Olis tarkotus kirjotella tänne matkan aikana eri maista ja aina kun vaan muistaa. Täältä voi lueskella miten reissu etenee ja missäpäin maailmaa mennään!

Stay tuned :)

Nina ja Riku